Polvijärven seurakunnan ja pitäjän synty

Teksti Kirkkoherra Toivo Immosen
Itsenäistymisen ajatuksia

Polvijärvi kuului aikoinaan laajaan Liperin seurakuntaan, kuten Kuusjärvi, Kaavi, Säyneinen, Kontiolahti, Joensuu ja Pielisensuu. Mutta jo 1700-luvun lopulla alkoivat itsenäistymisajatukset askarrella polvijärveläisten mielissä. Asia kehittyi niin pitkälle, että v. 1800 Porvoon tuomiokapitulissa oli esillä polvijärveläisten anomus, jota perusteltiin sillä, että pitkien, tiettömien taipaleiden takaa oli kirkossakäynti vaivalloista, varsinkin vanhukset ja sairaat jäivät sen vuoksi osattomiksi armonvälineiden tuomasta lohdutuksesta ja vainajien kuljetus tuon 6 peninkulman pitkän matkan Liperin kirkolle haudattavaksi tuotti ylivoimaisia vaikeuksia.

Lue lisää: Polvijärven seurakunnan ja pitäjän synty

Makasiini

Polvijärven kappeliseurakunnassa oli 30.5 1859 kokous, jossa oli läsnä kruununvouti August Johnson, nimismies Karl Alm, agronomi Axel Aspelund sekä jonkun verran rahvasta. Kruununvouti esitti, että Polvijärvelle olisi perustettava pitäjän makasiini ja ohjesääntö ehdotuksen. Puheenvuorossaan Aspelund piti sitä tarpeellisena, mutta sanoi, että pitäisi olla paikkakuntalaisilla mahdollisuuksia tehdä sääntöihin tarpeellisia muutoksia. 25.9.1859 pidettiin kokous, jossa valittiin sen hoitokunnan jäsenet: agronomi Aspelund puheenjohtajaksi, varaesimieheksi Tuomas Pitkänen ja jäseniksi lukkari P. Tanskanen ja talollinen Olli Hyttinen. Nämä suunnittelevat asiat ja esittävät seurakunnan ratkaistavaksi. Makasiinin rakensi lukkari Tanskanen urakalla, mutta havaittiin se vastaanotettaessa vielä puutteelliseksi.

Lue lisää: Makasiini

Nimismies

Kuvernöörin määräyksestä on vuoden 1876 alusta kunnallinen hallinto ollut erossa seurakunnallisesta. Kunnan esimieheksi määrättiin silloin maanviljelijä Paul Hyvärinen. Nimismiestä ei vielä 1858 ollut Polvijärvellä, mutta vuoden 1859 alusta se tuli omaksi nimismiespiiriksi, jossa varanimismies P. J. Björkman hoiti virkaa, kunnes toukokuussa tuli virkaan Karl Alm. Vuosina 1862—1863 oli nimismiehenä Otto Forsberg, v. 1863

Lue lisää: Nimismies

Postilaitos

Postilaitos oli toiminnassa, ja posti tuotiin kerran viikossa. 31.5.1874 päätettiin pitäjänkokouksessa, että postilaukku on Johan Sorsan tuotava lauantaina ajoissa pappilaan ja noudettava takaisin tiistaina postinkuljettajalle annettavaksi. Polvijärveä anottiin 8.12.1866 eri käräjäkunnaksi. Anomusta tekemään valtuutettiin nimismies Degert. Kuvernöörin määräyksestä pidettiin 11.10.1874 kokous, jossa päätettiin, että vuoden 1876 alusta perustetaan erityinen kunnallishallitus, jonka esimieheksi määrättiin talollinen Paul Hyvärinen. Valtiopäiville, jotka alkavat 22.1.1867, talonpoikien edusmiestä valitsemaan valtuutettiin 25.11.1866 lukkari P. Tanskanen valitsijamieheksi Liperissä pidettävään kokoukseen.

Nykyisen Polvijärven seurakunnan synty

Rovasti Akerblomin kuoltua ja hänen perikuntansa oikeuksien päätyttyä 1.5.1901 tuli Polvijärvi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Silloin siihen yhdistettiin nykyiset Saarivaaran ja Lehtovaaran kylät, sekä eräs Piippola-niminen tila, joka epähuomiossa oli jäänyt pois, kun sen entinen omistaja oli kreikkalaiskatolinen, ja kun uusi omistaja oli tehnyt siitä anomuksen.

Lue lisää: Nykyisen Polvijärven seurakunnan synty

Pappila

Pappilasta ei saatu kunnollista, koska 26.2.1899 valittiin rakennustoimikunta (K. Meklin, E. Qvist, Juho Mustonen, Pekka Karttunen ja Matti Laakkonen) uutta pappilaa rakennuttamaan. Kirkonkokous oli 30.4.1899 valinnut rakennusmestariksi P. Kantosen, mutta rakennustoimikunta ajoi hänet kesken työn pois. Räiskyn Antti Tanskanen valitti rakennustoimikunnan, lähinnä K. Meklinin itsepäisyyttä, kun ilman kirkonkokouksen lupaa ajaa mestarin pois, jonka kirkonkokous on paikannut. Uusi pappila valmistui v. 1901. V. 1935 suoritettiin siinä korjauksia. Pikku-pappila valmistui toukokuussa v. 1953.

Urut

Rakennettu 1874, rakentaja: Hans Petter Springert, Uusikirkko T.l. ostettu myöhemmin vanhana Jämsän seurakunnalta (12.000 mk). Kirkon rakennuskassaa hoiti talollinen Olli Hyttinen. Tilintarkastajat olivat tehneet muistutuksia, mutta, kirkonkokous 21.11.1880 havaitsi ne perättömiksi hyväksyen tilit. Kirkon rakennusaikana jäivät pappilan vuotuiset korjaukset suorittamatta. Ennestään huonossa kunnossa oleva pappila rappeutui käyttökelvottomaksi. Korjaustyöt päätettiin alkaa 25.4.1881 ja kirkkoväärti H. Varis hankkikoon rahat sitä varten mistä vain saa, joko vekselillä tai velkakirjalla.

Kirkon rakentaminen

Ehkä yhtä paljon Sitkeyttä ja rohkeutta kysyttiin heiltä uuden kirkon rakentamisessa, joka oli pantu reippain ottein käyntiin. Työn suoritus annettiin urakalla rakennusmestari. Karjalahdelle 1800 markan urakkasummasta, kun seurakunta kustantaa rakennusmestarille täyden ylöspidon rakennusaikana, matkat, rakennustarvikkeet ja varaa 50 kirvesmiestä päivittäin töihin. Oli valittu rakennuslautakunta. Seurakunnan puolesta työtä valvomaan valittiin P. Hyvärinen, jonka kanssa ei Karjalahti kuitenkaan tullut toimeen, siksi Hyvärinen erotettiin ja hänen tilalleen ”vartesmanniksi” valittiin Esaias Qvist, jonka kanssa ”pukmestari” sanoi hyvin tulevansa toimeen.

Hirsien hankkiminen annettiin huutokaupalla. Tarvittiin pitkiäkin hirsiä ja parruja, joiden hankkiminen jäi pääasiassa lukkari P. Tanskaselle ja talollinen Olli Hyttiselle, Sillankorva. Kirkko päätettiin varustaa ukkosentulen varjolla ja palovakuuttaa Suomen maalaisten palovakuutusyhtiössä 50.000 markasta. Kun seurakunta ei saanut myöhemmässä rakennusvaiheessa riittävästi työmiehiä ja rakennustarvikkeetkin loppuivat, läksi rakennusmestari kesken työn pois 11.8.1879. Hänelle maksettiin kuitenkin koko urakkasumma, koska syy oli seurakunnan. Nurkat ehdittiin vain vuorata.

Siksi pyydettiin mestaria keväällä saapumaan uudelleen eri korvausta vastaan vuorauttamaan kirkko ulkoa. Seurakunta ehtii siihen mennessä hankkimaan vuorauslaudat. Karjalahti ei kuitenkaan silloin tullut, vaan vasta seuraavana keväänä uudistetun pyynnön jälkeen, johon mennessä oli tarvikkeet hankittu mm. 400 kpl 6 tuuman nauloja ja 14.000 kpl 4-tuumaisia. Vielä päätettiin kirkko maalata, joka työ annetaan taitavalle maalarille. Rakennusmestarin palkkarahat Lainasi kirkonisäntä, kauppias Heikki Varis seurakunnalle. V. 1888 teetettiin 4 puukruunua kirkkoon.

 

Itsenäinen Polvijärven seurakunta

Polvijärven kirkossa pidettiin 23.9.1877 vt. kirkkoherra A. O. Blombergin johdolla kokous, jossa päätettiin anoa Polvijärveä itsenäiseksi seurakunnaksi. Taloudelliset mahdollisuudet olivat nyt paljoa paremmat eikä papin palkasta tingitty, ja lisäksi oli Liperin uusi kirkkoherra A. F. Ågerblom hyvin myötämielinen polvijärveläisten asialle. Hänen anomuksestaan määrättiin Kontiolahden kirkkoherra K. E. Järnefelt pitämään kokoukset Liperissä, Polvijärvellä ja Kaavilla, kun taas Enon kirkkoherra E. B. v. Konow sai tehtäväkseen tiedustella Kontiolahden seurakunnan ja papiston mieltä.

Yleensä kannatettiin asiaa. Kontiolahdella vain huomautettiin, ettei seurakunta tule papilleen korvaamaan sitä palkan vähennystä, mikä aiheutuisi Kinahmon ja Martonvaaran kylien liittymisestä Polvijärven seurakuntaan. Kun palkkauskin järjestettiin, syntyi senaatin päätöksellä 10.9.1879 itsenäinen Polvijärven seurakunta, jossa oli yksi pappi, kirkkoherra ja pappilana nykyinen kappalaisen virkatila.

Palkkaus järjestettiin uudelleen 21.8.1888, jonka mukaan tuleva kirkkoherra tulee saamaan seuraavasti:

lain mukaan manttaaleittain 100 tynnyriä. viljaa 2.000 mk
maakauppiaat, joita 3 a’ 20 kappaa viljaa 40 mk
1600 lehmästä a’ 2 naulaa voita 2.080 mk
mökkiläis- ja loisruokakunnat a’ 2 työpäivää =658 438:66 mk
vihkimis-, kaste- ja hautaustoimituksista 128:32 mk
maahanlaskiaislehmiä, arviolta 6, a’ 10:— 60 mk
kirkonottaisia 48 mk
pääsiäisrahoja 60:72 mk
kansliatuloja ja virkatalon puhdas säästö 75 mk
Summa 5.030:70 mk
Näin oli Polvijärvestä tullut itsenäinen kirkkoherrakunta. Suomalaisen sitkeydellä olivat polvijärveläiset vieneet asiansa voittoon.

 

Koski-Jaakon ennustus

Koski-Jaakon ennustus toteutui. Höytiäistä alettiin laskea v. 1854. Työn ollessa päättymäisillään, mursi vesi v. 1859 itselleen odottamatta väylän kaivantoa myöten niin, että Höytiäisen vedenpinta laski 9 metriä, (ja myöhemmin kaivantoa vielä syventämällä oli aikomus laskea 3 metriä, mutta se jäi toteuttamatta). Tästä hyötyi Polvijärvi eniten, sillä Höytiäisen länsiranta oli matalaa ja tasaista, joten tuhansia hehtaareja, tulevaisuudessa mitä parhainta viljelysmaata tuli näkyviin. Jo 18.6.1865 polvijärveläiset anoivat yksimielisesti Tuomiokapitulilta kirkonkokousta Polvijärven saamiseksi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Seuraavana vuonna oli uusi kokous ja oltiin täydellisesti eron kannalla.

Asiaa eteenpäin viemään valtuutettiin hankkeen innokkain ja sitkein ajaja, talollinen Yrjö Reijonen Horsmanahosta. Puolisen vuotta kesti, ennen kuin Tuomiokapituli otti asian käsiteltäväksi määräten 13.4.1867 rovasti Europaeuksen pitämään tarpeelliset kokoukset Liperin ja Polvijärven kirkoissa. Mutta kun kesäkin kului, eikä asiassa pantu rikkaa ristiin, lähetti Reijonen 16.8 uuden anomuksen, valittaen, ettei asiassa oltu mitään tehty. Tuomiokapituli näyttää vitkastelleen, koska se tiesi vaikeudet, jotka siihen liittyivät. Nälkävuodet olivat heikontaneet rahvaan maksukykyä niini että Polvijärven saarnaajan, K. A. Höökin oli ollut pakko pyytää eroa virastaan ja pyrkiä Liperin kappalaisen apulaiseksi.

Tämä lie vaikuttanut Liperin kirkkoherran, rovasti Europaeuksen lausuntoon, jossa hän ehdottaa asian lykättäväksi, kunnes Kontiolahdesta on tullut kirkkoherrakunta ja Polvijärvestä kappeli, vaikka hän myöntää, että matkojen pituuden vuoksi ei papisto ole voinut paljoa palveluksia Polvijärvellä suorittaa. Liperiläiset olivat luonnollisesti, polvijärveläisten eroa vastaan. Tuomiokapituli lausunnossaan yhtyy rovasti Europaeuksen kantaan. Siitä johtui senaatin hylkäävä päätös 19.6.1868.

Parin vuoden perästä polvijärveläiset valtuuttamansa lukkari Pekka Tanskasen kautta tekivät uuden anomuksen, mutta yhtä laihalla tuloksella. Köyhyytensä vuoksi eivät polvijärveläiset päässeet eroon Liperistä. Vuonna 1875 kuoli Liperin iäkäs kappalainen J. A. Gröhn ja hänen perikuntansa oikeuksien päätyttyä 1.5.1878 oli polvijärvestä tuleva kappeliseurakunta.