Pappilan rakentaminen

Nyt alkoivat pappilan rakennuspuuhat. Sitä varten ostettiin 1300 hopearuplalla Sotkuma N:o 3 Iivana Pajarisen omistama talo. 18.10.1857, ja anomuksesta saatiin kruunulta sitä varten 1000 hopearuplan laina. Rakennus päätettiin tehdä ”ilman tuomarin suinia” 10 x 5 syltä, kuten on muissakin kappeleissa. Rakentaminen suunniteltiin annettavaksi ”pykmestari” Tolpolle urakalla, mutta kun se seurakuntalaisten mielestä olisi tullut kalliiksi, annettiin se herrastuomari Heikki Happosen teetettäväksi. Rakennuksen teettäminen epäonnistui ja kohta valmistumisen jälkeen oli siinä suoritettava yhtämittaisia korjauksia. Vielä suurempi harmi tuli kirkosta, joka ei tullut koskaan valmiiksi. Jo muutaman vuoden perästä alkoivat sen seinät uhkaavasti pullistua ja katto, varsinkin kellotapulin katto, vuotaa.

Oli hengenvaarallista olla jumalanpalveluksessa kirkossa. Kirkontarkastuksessa 20.4.1873 todettiin jo piirustuksissa olleen pahoja perusvirheitä. Ei ollut riittävästi tuki- eikä sidepuita. Siksi pohtiessa kirkon kunnostamista tultiin siihen tulokseen, ettei tämän kirkon korjaukselle mitään voida, vaan että se on purettava ja rakennettava uusi. Asiasta tehtiinkin päätös rakentaa uusi kirkko entiseen muotoon, tapuli vain portuan päälle. Tuomiokapituli näyttää olleen entisen korjaamisen kannalla, koska 15.11.1874 päätettiin valittamalla Saada Tuomiokapitulin päätös rikki ja anoa uusi kirkko rakennettavaksi. Seurakunnan puolesta asiaa ajamaan valittiin ylioppilas Pekka Sormunen.

Seurakunta voitti ja 10.6.1877 kirkonkokous hyväksyi Ferd. Öhmanin laatimat piirustukset, joiden mukaan tuli kirkkoon 3 lehteriä ja se tuli 1200 hengelle (seurakunnan väkiluku oli silloin n. 2000 henkeä). Kun Kuusjärven kirkko, joka oli samantyylinen, vaikutti pimeältä, päätettiin akkunoita lisäämällä saada tämä kirkko valoisaksi. Rahapula näyttää olleen kova, koska rovasti Akerblomilta täytyi lainata 400 mk piirustusten lunastamiseen, jotka maksoivat 700 mk. Kirkon kustannusarvio oli 60.000 mk. Sen piti olla vuoden 1880 loppuun mennessä valmis. Otettiin 25.000 markan suuruinen kuoletuslaina 25 vuoden ajaksi, että Kinahmon, Martonvaaran ja Saarivaaran kylätkin ehtisivät mukaan velan maksuun, sillä ne oli jo määrätty liitettäviksi Polvijärveen niiden kirkkoherranvirkojen tultua avoimiksi