Nykyisen Polvijärven seurakunnan synty

Rovasti Akerblomin kuoltua ja hänen perikuntansa oikeuksien päätyttyä 1.5.1901 tuli Polvijärvi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Silloin siihen yhdistettiin nykyiset Saarivaaran ja Lehtovaaran kylät, sekä eräs Piippola-niminen tila, joka epähuomiossa oli jäänyt pois, kun sen entinen omistaja oli kreikkalaiskatolinen, ja kun uusi omistaja oli tehnyt siitä anomuksen.

Varapastori G. Meklin, jota oli toivottu ensimmäiseksi kirkkoherraksi, oli jo aikoja kuollut. Polvijärven ensimmäiseksi kirkkoherraksi astui 1.5.1902 J. H. Ihalainen. Oli luonnollista, että liikenne vanhimpina aikoina suuntautui Polvijärveltä emäkirkolle Liperiin. Kesän aikaan oli Käsämän lossi ahkerassa käytössä.

Mutta kun v. 1848 perustettiin Joensuun kaupunki, alkoi liikenne suuntautua sinne. Höytiäisen lasku teki maantiet entistä tärkeämmiksi, sillä sen rannat olivat laajalti hyllyvää savea, niin ettei vesille päässyt moniin vuosiin kuin muutamilta kallionkielekkeiltä. Pitäjänkokous 21.11.1858 anoi lupaa rakentaa tie Sotkumasta Härkinvaaralle, koska se lyhentäisi matkaa kaupunkiin 6 ruotsinvirstalla ja vältettäisiin vaarallinen ja aikaa viepä lossi Käsämässä. Uuden tien pituus olisi 15 virstaa. Tiestä olisi hyötyä ei vain polvijärveläisille, vaan myös Martonvaaran, Timovaaran, Polvelan, Petrovaaran, Halin, Kajoon ja Saarivaaran kylille, niin että jos mahdollista, nämäkin kylät velvoitettaisiin tien tekoon.

Jos kruununvaroista saisi 100 kulia jauhoja, voitaisiin paikkakunnan, köyhät, joilla on puute elintarvikkeista, sijoittaa työhön, sillä paikkakunnan varoilla heitä ei voida auttaa. Anomus ei auttanut. Kun polvijärveläisten tuli osallistua myös Joensuun kaupunkialueen teiden ja siltojen rakentamiseen, anoivat he 13.9.1863, että heidän tientekovelvollisuutensa koskisi vain oman pitäjän sisällä olevia teitä ja siltoja. 26.6.1864 anottiin uudestaan kuvernööriltä lupaa rakentaa tie Sotkuman. Pitkäsenlahdesta Härkinvaaraan. Lupa myönnettiin, sillä siltavouti Karl Fredrik Lujanen sai 23.4.1866 tehtäväkseen jakaa tiet kullekin osansa. Tieasiassa Polvijärven edustajat hautari A. Laakkonen ja talonpoika Yrjö Happonen Polvikoskelta ilmoittivat kokouksessa 5.6.1867, että liperiläiset jättivät Härkinvaaraan asti tien rakentamisen yksinomaan polvijärveläisille.
Siksi asiasta tehdään valitus, jota tekemään valtuutettiin nimismies Degert. Vielä kokouksessa 25.10.1874 valitettiin sitä, että polvijärveläisiä raskautetaan suurilla maantien rakennustöillä. Tähän tuli lisäksi vielä nälkävuodet. Jo v. 1852 nimismies Otto Forsberg ylitti, että sinä vuonna vei halla niin rukiin kuin kevätviljankin. Jo edellisenä vuonna lie ollut sato huono, koska kruunu jakoi lainaksi viljaa 40 tynnyriä, joita ei saanut antaa viinankeittäjille. Kun kuitenkin melkein kaikki ovat viinaa keittäneet, päätettiin antaa niillekin. Seurakunta takaa takaisinmaksun. Kun sitten varsinaiset nälkävuodet tulivat ja kerjäläisiä alkoi tulvia pitäjään, päätettiin 6.12.1868 estää niiden tulo rajan yli 20 markan sakon uhalla. Varmaan joissakin pitäjissä oli tilanne vielä pahempi. Nälän mukana tuli sairautta.