Polvijärven seurakunnan historiaa ja pitäjän synty

Teksti Kirkkoherra Toivo Immosen 
Itsenäistymisen ajatuksia

Polvijärvi kuului aikoinaan laajaan Liperin seurakuntaan, kuten Kuusjärvi, Kaavi, Säyneinen, Kontiolahti, Joensuu ja Pielisensuu. Mutta jo 1700-luvun lopulla alkoivat itsenäistymisajatukset askarrella polvijärveläisten mielissä.

Asia kehittyi niin pitkälle, että v. 1800 Porvoon tuomiokapitulissa oli esillä polvijärveläisten anomus, jota perusteltiin sillä, että pitkien, tiettömien taipaleiden takaa oli kirkossakäynti vaivalloista, varsinkin vanhukset ja sairaat jäivät sen vuoksi osattomiksi armonvälineiden tuomasta lohdutuksesta ja vainajien kuljetus tuon 6 peninkulman pitkän matkan Liperin kirkolle haudattavaksi tuotti ylivoimaisia vaikeuksia.

Siksi olisi välttämätöntä saada Polvijärvelle pappi, jumalanpalvelushuone ja hautausmaa. Tuomiokapituli näyttää suhtautuneen myötämielisesti polvijärveläisten asiaan, koska 31.7.1805 heille myönnettiin oikeus perustaa hautausmaa ja 8.8.1806 hyväksyttiin rukoushuonetta varten laaditut piirustukset, jotka syystä tai toisesta olivat joutuneet hukkaan, eikä tiedetty, kenen säilytettävänä ne olivat olleet.

Tieto polvijärveläisten itsenäistymispyrkimyksistä oli kantautunut yli Pohjois-Karjalan. Näiden johdosta oli ”Koski-Jaakko” v. 1804 lausunut: ”Jos milloin Höytiäinen lasketaan, syntyy Polvijärven seuduille ei vain kappeli, vaan itsenäinen kirkkoherrakunta.”

Jostain syystä kuitenkin asia oli jäänyt lepäämään, kunnes se sai uudelleen virikettä kinkereillä, joka pidettiin Haapavaarassa 2.2.1842 Kustaa Tukiaisen talossa. Siinä pidetyssä kokouksessa, johon oli saapunut muutamia Kontiolahteen kuuluvien Kinahmon ja Martonvaaran kylien isäntiä, sekä lautamies Antti Tukiainen Kaavin pitäjään kuuluvasta Saarivaaran kylästä, päätettiin yksimielisesti anoa uusia piirustuksia ”kirkontapaista rakennusta” tai yksinkertaista puukirkkoa varten, jossa olisi tilaa lähemmä 1000 hengelle,

koska tässä laajassa Sotkuman kylässä on jo 1090 henkeä, nimittäin 549 ripillä käyvää ja 511 lasta.

Kun ei arveltu voitavan vielä pappia ylläpitää, niin ehdotettiin, että Liperin papisto kävisi Polvijärvellä 6 kertaa vuodessa jumalanpalveluksia pitämässä ja kuolleita hautaamassa, sillä hautausmaa oli jo hyväksytty. Näin syntyi Polvijärven rukoushuonekunta. Rukoushuone valmistui v. 1847. Kun polvijärveläiset halusivat saada kuulla oman kirkonkellon kumahtelua, hankittiin se samana vuonna.

Talollinen Kalle Martinpoika Hyttinen kävi sen hakemassa Vaasan läheltä Maalahdesta Mathias Svedbergiltä, joka sen valoi ja se tuli maksamaan 595 hopearuplaa. Keisarillisella asetuksella 18.1.1856 Polvijärvi tuli kappeliseurakunnaksi.

Lue lisää >>